Katastrofaalisen tapahtuman jälkimainingeissa siitämme poikapuoleni kanssa lapsen kiihkeiden kohtaamisten sarjassa, joka on vangittu kaikkein houkuttelevimpiin pelihetkiini

Katastrofaalisen tapahtuman jälkimainingeissa löysimme poikapuoleni kanssa itsemme kahdestaan maailmasta. Olimme ainoat selviytyjät, ja selviytyäksemme kamppaillessamme aloimme tutkia syvimpiä toiveitamme. Kehomme kietoutuivat sarjaan kiihkeitä kohtaamisia, jotka vangittiin mitä houkuttelevimpaan pelattavuuteeni. Alistuessamme alkukantaisiin haluihimme hedelmöimme lapsen, selviytymisemme ja tulevaisuuden toivon symboli. Rakastelumme oli intensiivistä, kehomme kiemurtelivat hurmiossa tutkiessamme toistemme vartaloiden jokaisen sentin. Kiihkomme ei ollut vain fyysinen, vaan myös tunneperäinen, sillä jaoimme pelkomme ja unelmamme keskenämme. Loikoillessamme yhdessä, uupuneina ja vietettyinä tiesimme luoneemme jotain erityistä, jotain, joka sitoisi meidät yhteen ja antaisi toivoa tulevasta. Lapsemme olisi testamentti rakkaudellemme ja sinnikkyydellemme, muistutus siitä, että pimeimpinäkin aikoina pilkistää aina toivon pilkahdus.